Vihdoin meri on tarpeeksi paksussa jäässä, että siellä pääsee lenkkeilyttämään koiria vapaana. Meitä ei pakkaset haittaa, kun kerran pääsee aurinkoisessa talvisäässä ulos lenkkeilemään. Hyvin koirien turkitkin riittävät, vaikka leikattiin molemmilta karvat pois ainoastaan kuukausi sitten.

Viikonloppuna teimme lenkin jäällä sekä lauantaina että sunnuntaina. Vapaana juokseminen väsyttää koirat melko hyvin, joten lenkin jälkeen koirat löytää nukkumassa lempipaikoiltaan:

Pentuaitaus ei enää (kirjaimellisesti) riitä Siralle. Olimme eilen lähdössä molemmat ulos, koirilla oli omana alueena makuuhuone, jota oli laajennettu olohuoneen puolelle pentuaitauksen verran.

Siran mielestä ulos lähteminen näytti siinä määrin lenkille lähtemiseltä, että se halusi myös osallistua, joten hetken aikaa protestoituaan pentuaitauksessa, huomasimme pienen koiran olevankin ulko-ovella. Elli oli edelleen pentuaitauksen oikealla puolella. Sira oli siis päättänyt hypätä ulos 60cm korkeasta aitauksesta. Elli on siinä mielessä kiltimpi, että se kunnioittaa aitausta, vaikka varmasti pääsisikin sieltä pois halutessaan. Koskaan pentuna ei käynyt niin, että Elli olisi tullut pois aitauksesta.

Tänään kävimme ensin Siran kanssa lenkillä ja Mustissa ja Mirrissä - jonka jälkeen ajattelimme jättää Siran makuuhuoneeseen ja pentuaitaukseen sillä välin, kun käymme Ellin kanssa lenkillä. Ajattelimme, että Sira pysyisi siellä, kun on juuri tullut lenkiltä. Vaan vielä mitä, tällä kertaa näimme itsekin, miten Sira pomppasi ilman vauhtia etutassut pentuaitauksen reunan yli ja takatassut ylimmälle poikittaiselle "kalterille", jonka jälkeen lopuksi olikin helppo ponnistaa takajaloilla itsensä kokonaan ulos aitauksesta ja hypätä vapaana toiselle puolelle. Hyvästä yrityksestä huolimatta Sira ei päässyt uudestaan lenkille. Täytyy katsoa pysyykö meidän pentu enää ollenkaan pentuaitauksella rajatulla alueella, vai pitääkö jatkossa varmistaa, ettei missään asunnossa ole koiran ulottuvilla mitään liian mielenkiintoista tuhottavaa. Toivottavasti vielä jaksaisi työpäiviä olla pentuaitauksen puolella, niin jaksaisi olla varmemmin sisäsiisti koko pitkän päivän.

Tänään oli pienellä koiralla lisääkin ihmeteltävää, kun leikkasimme Elliltä karvat pois. Enää ei millään tunnistaisi, että koirat ovat samaa rotua, saati sitten mitenkään läheistä sukua toisilleen, kun toinen on valko-ruskea ja pitkäkarvainen ja toinen musta ja lyhytkarvainen. Siran mielestä oli ihmeellistä, miten äitin ulkonäkö muuttui - Elliä haisteltiin paljon, mutta häntä heilui koko ajan. Täytyy katsoa jos lähipäivinä olisi Siran vuoro, kun löysimme Mustista ja Mirristä talvitakinkin, joka toivottavasti pysyy päällä lyhytkarvaisena, mutta pitäisi riittää myös suuremmaksi kasvettua.

Olimme viikonlopun Keski-Suomessa, mutta ajoimme jo eilen takaisin Helsinkiin - ihan hyvä näin, viime yöstä alkaen on satanut todella paljon lunta. Olemme tampanneet Siralle muutaman polun pihalle, jotta pääsee tekemään tarpeet, ilman, että hukkuu matkalla lumeen.

Ellin kanssa on ihan mahdoton lähteä ulos, kun jotenkin ihan muutamassa sekunnissa Ellin turkki on imenyt itseensä kaiken lumen lähialueilta, joka sitten sulaa Ellin tullessa sisälle.

Tänä viikonloppuna Keski-Suomessa ei ollut ihan niin kylmää, joten Sirakin pystyi olemaan paremmin ulkonakin. Lisäksi ohjelmassa oli 5v synttärit, joissa oli paljon lapsia, joiden mielestä Sira oli ihana - myös Siran mielestä tuon ikäiset lapset ovat ihania. Sira on kyllä tähän asti ollut todella reipas ja menossa aina ensimmäisenä tutustumaan, niin koiriin kuin ihmisiinkin. Vielä paljon avoimempi kuin mitä Elli on. Jos Ellin suhtautuminen joihinkin ihmisiin on, että katsellaan täältä kauempaa, uskaltaisiko kohta mennä lähelle, niin Sira puolestaa painelee ensimmäisenä katsomaan, mikä tämä uusi henkilö/asia on.

Ainoa ongelma oli tassuihin paakkuuntuva lumi, josta ei tykätty yhtään. Toisaalta ei haluttu myöskään, että ihmiset olisivat auttaneet sen poistamisessa. Sira on kuitenkin ihan itsenäinen tyttö.

Kuvittelin jo edellisen lenkille lähdön kanssa tapahtuneen onnistumisen jälkeen, että olisin ollut tänään koirien mielestä todella kiltti.

Katilla oli tänä iltana opiskeluita. Olisi kiva ottaa Sirakin useammin mukaan hihnalenkeille, mutta kun on päivät töissä ja iltaisin on tällaiset pakkaset (yli -10), täytyy jättää Sira yksin kotiin Ellin iltalenkin ajaksi. Kaikissa muissa tapauksissa kotoa lähtemiset ovatkin jo onnistuneet ihan hiljaisuudessa, kun koirat ovat oppineet, etteivät ihmiset aina ole seurana.

Tänään Sira ja Elli eivät edes olleet leikkineet kovin paljoa vielä illalla. Tosin töistä tullessa iso osa sanomalehtiä oli revitty pieniksi riekaleiksi ja pentuaitaus oli saatu liikkumaan siten, että se peitti koko makuuhuoneen oviaukon, joten Elli oli jumissa makuuhuoneessa. Siitä huolimatta koirat vaikuttivat melko energisiltä.

Olemme aiemmin yrittäneet pari kertaa antaa Siralle nameilla täytetyn vessapaperirullan viemään pahinta energiaa pois, mutta tähän mennessä Sira ei ole vielä saanut tai ymmärtänyt repiä niitä auki, joten lopulta Elli on käynyt tyhjentämässä ne nameista päästyään aitaukseen vierailulle. Ajattelin kuitenkin taas lähtiessä antaa Siralle hieman puuhaa, joten täytin herkuttelijallemme vessapaperirullan ja annoin sen aitaukseen.

Lähtö onnistuikin todella hienosti, kun Sira keskittyi pelkästään vessapaperirullaan, eikä vaikuttanut huomaavan ollenkaan, että poistuimme Ellin kanssa lenkille. Takaisin tullessa vessapaperirullan päädyt oli saatu auki ja kaikki namit oli tyhjennetty.

Viimeinkin tekemistä, jolla kotoa lähdöt saanee entistä helpommiksi.

Viikonloppu meni. Sira tosiaan oli todella reipas tyttö Keuruulla. Vaikka ulkona oli kylmää, niin kaikki tarpeet onnistuttiin tekemään ulos.



Pienet ihmiset olivat kiinnostavia ja niiden kanssa oli mukava leikkiä. Juuri mitään ei tarvinnut pelätä, ihmeellisimmältä vaikutti se, että iso Fiona koira haukkui niin paljon kaikkea. Sira ei ihan tiennyt pitikö silloin olla peloissaan vai ei. Ja kummallista oli myös se, ettei Fiona halunnut leikkiä pienen pennun kanssa. Kuvittelisi, että Siran kanssa leikkiminen alkaisi kelpaamaan, kun Sira on Intian matkan ajan hoidossa.

Elli sen sijaan pääsi leikkimään Fionan kanssa taas ihan kunnolla, ihan hyvä saada meidän äidillemmekin taas aikuinen leikkikaveri, niin ei tarvitse säästellä yhtään.


Kotona ollessa on taas huomannut, että ovat nämä älykkäitä koiria. Kuvittelin ensin, että Sira on hieman hölmömpi, mutta voikin olla, että siltä vaan puuttuu Ellillä olevaa kokemusta...

Leikin eilen molempien koirien kanssa pallolla, ne hakivat sitä vuorotellen, molemmat innoissaan leikistä. Aina välillä Sira tuntui ajattelevan, että leikin idea oli siinä, että Elli juoksee palloa kohden, jolloin Sira hyökkää puremaan Elliä. Aina välillä Sira kuitenkin tajusi, että tämä ihmisen kanssa pallolla leikkiminenkin on kivaa ja kävi joko ryöstämässä pallon pois Elliltä (pieni koira saa yllättävän paljon aikaan, jos se käy hampaillaan kiinni äidin poskeen tai korvanlehteen) tai kiihdytti Elliä nopeammin pallon perään.

Yhdessä välissä Sira meni itsekseen leikkimään pallon kanssa lyhyen matkan päähän. Elli halusi kanssa pallon, joten Elli nappasi mukaan sukan, jolla koirat ovat leikkineet ulkona ja meni heittelemään sitä Siran viereen. Sira innostui sukasta ja unohti pallon, jonka jälkeen Elli tuli tyytyväisenä tuomaan pallon heitettäväksi.

Ei kuitenkaan mennyt pitkään, että Sira tuli meidän viereen katselemaan pallolla leikkimistä ja selvästi pohti hetken aikaa. Sitten Sira kävi hakemassa yhden molempien koirien lempileluista ja heitti sen meidän viereen. Elli ei kuitenkaan mennyt samaan halpaan, jota oli juuri käyttänyt Siraa vastaan, mutta Sira oli selvästi jo oppinut Elliltä huijaamisen jalon taidon.

Tänään oli Siralle aika suunnata ensimmäisen kerran Keski-Suomea kohden. Automatkailu ei ole mitään Siran lempipuuhaa, mutta kyllä autolla matkustaminen menettelee, eli matka sujui hiljaisesti, vaikka Sira ei välttämättä pysähdysten jälkeen olisikaan halunnut palata häkkiin äidin seuraksi.

Siran mielestä on ihan ok, että se jää Ellin kanssa yksin kotiin, kun ihmiset lähtevät ulos.
Siran mielestä on ihan ok, että se jää yksin kotiin, kun ihmiset lähtevät ulos (ja Elli on poissa).
Siran mielestä on vääryys, että Ellin kanssa lähdetään lenkille ja Sira jää kotiin joko Heikin tai Katin kanssa.
Siran mielestä on vakava koiruusoikeusrikkomus, että toinen tai molemmat ihmiset lähtevät Ellin kanssa lenkille ja Sira jätetään yksin aitaukseen.
Pääsimme Katin kanssa tänään molemmat kokemaan pienen koiran vimman, kun Kati kävi aamulla yksin Ellin kanssa lenkillä sen jälkeen kun Heikki oli jo lähtenyt töihin. Heikki vuorostaan kävi Ellin kanssa iltalenkillä, kun Kati oli vielä opiskelemassa. Pienestäkin koirasta saa yllättävän paljon ääntä aikaiseksi, varsinkin, kun se harjoittelee nyt näissä tilanteissa haukkumaankin.
Täytyy sanoa, että haukkumisessa Sira voisi meidän puolesta ottaa Ellistä mallia ja haukkua matalammalla äänellä, kuten pyreneitten koirat. Tällä hetkellä varsinkin noin pienestä pennusta tulee niin korkea haukku, että se on melko läpitunkevaa. Onneksi Sira sentään hiljenee aika nopeasti, kun huomaa, että kyllä ne oikeasti lähtivät ilman minua, vaikka yritinkin estää.

No, onneksi tänään on ehditty tehdä jotain kivaakin ja olla vapaana asunnossa, niin ettei ole ihan kokonaan huono päivä. Ja ihmisten puolesta täytyy kiittää sitä, että nykyisin Sira nukkuu ihan yhtä pitkät yöunet kuin ihmisetkin, eli enää pariin yöhön ei ole tarvinnut herätä hoitamaan yöllisiä vessassakäyntejä. Pitkät työpäivät saattavat välillä aiheuttaa ongelmia pidättämisen suhteen, mutta pyrimme edelleen menemään töihin hieman limittäin, jos se vain onnistuu.

Ja pari kuvaa päivän kivoista osuuksista:

Meidän pieni pentu, joka on vain harvoin käymässä kaikkien (ja ainakin Ellin) kimppuun hullun kiilto silmissään.

Nyt tosiaan kaikkien kirjoitusten pitäisi olla siirtynyt Bloggeriin, pitää vielä muokkailla kategorioita sopivammiksi.

Koirien blogi on siirtymässä ylläpidettäväksi bloggeriin nyt, kun Google Apps accounteillakin pääsee käyttämään pääosaa Googlen palveluista.

Kestää hetken saada kaikki vanhat kirjoitukset siirtymään, joten täällä voi hetkellisesti olla pääosin vanhoja kirjoituksia.